Kevättä kohti!

Niin se viime kesä vierähti ja näemmä bloggaajalla vähän jäi homma vaiheeseen. Sattuukos tuota. Loppukesän aikana saunamökki saatiin siirrettyä kotipihalta tontille ja kasattua runko pystyyn. Harjanostajaiset saatiin pidettyä ja aluskatteet nostettiin paikalleen kesälomien päätteeksi. Hyvä se oli rakentajan hymyillä unelmakelissä kun ne mahottomat helteet vähän oli hellittäneet.

Pellitkin saatiin paikalleen ennen pahimpia syyssateita ja sehän alkoi siinä vaiheessa näyttää jo ihan mökille.

 Routaeristeitä asenneltiin, pipun antura muurattiin koko perheen voimin. Fiksuina laitettiin sähkökaapeleille varaukset eli asennusputket pihalle meneville valoille valmiiks eristeiden alle.

Vaikuttaisi sille että tämä on ihan kiva paikka ruska-aikaankin jatkossa oleskella :)

Joskus sattuu se hernerokkasumukin nousemaan, jolloin tunnelma on vähintäänkin aavemainen. Hollywood-lavastuksen ainesta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin rakentelu kuitenkin tälle syksyä päättyi, kun talvi tuli ja yllätti rakentajat. Viimeisiä routaeristeitä laiteltiin vaakasuorassa sateessa joka oli siinä ja siinä ettei tullut räntää veden sijaan. Oli muuten kylymä!

Mutta sitten talvi yllätti rakentajat ja todettiin että akuutein vaihe on tehty kun pellit on paikallaan katolla niin runko pysyy siistinä kevääseen. Keväällä sitten jatketaan, eikä siinä pitäisi kovin iso homma olla laittaa mökki asumiskuntoon. Mitä  nyt lattiat, välikatto, eristeet, sähköt ja sitten se piiluttaminen (tässä vaiheessa todettakoon, että kirjoitusvirheiden ja asun kanssa kannattaa nyt olla erityisen tarkkana). Piiluttaminen on hirren pintakäsittely, jossa hirrestä otetaan sahauspinta veistäen pois ja tämä veistetty pinta käsitellään käsittelyaineilla. Oikeat perinnerakentajat tekee tämän homman ihan sitä varten olemassa olevalla piilukirveellä käsin veistäen. Me modernin aikakauden perinnerakentajat (mokomatki vellitakapuolet) käytämme tavalliseen laikkakoneeseen kiinnitettyä höylälaikkaa, joka tosin sekin on ihan tätä varten tehty. Kauppanimeltään Piilu-Pekka.

Ja nyt kun mennään kevättä kohti, aloitellaan pikkuhiljaa varsinaisen mökin pystyttelyä ja runkon sahailua. Koska täällä pohjoisemmassa perinteisesti on joulu-tammikuussa kovia pakkasia, me päätimme jättää varsinaisen mökin pystytyshommat suosiolla kevväämmälle.

Talvilomalla käytin kuitenkin fiilistelemässä mestoilla reilun kolmenkymmenen asteen pakkasessa ihailemassa aurinkoa ja maisemia. Ihan kivalle ne näytti tähänkin aikaan vuodesta.

Lopulta nyt helmikuun lähestyessä puoliväliä ja lämpömittarin kohotessa ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen alle kymmenen pakkasasteen, tyhdyttiin tuumasta toimeen. Puolen metrin lumikerros ja kesällä kasatut kuormalavat odottelivat reippailijoita.

Hirsikasojen välistä kun ei millään päässyt fiksusti hoitelemaan lumia pois niin otimme lumilingon käyttöön tälleen vähäsen hölmöläisten tyyliin. Toinen lapoi lunta linkoon ja toinen painoi kaasukahvaa.

Ja niin se päivän mittaan alkoi vaan lumi kadota. Kylläpä siinä jo kohta saa rakentaja taas rakentaa.

Tässä syksyn mittaan on kerinnyt siviilielämässäkin hommautua kaikenlaisiin hullutuksiin. Kuten vuosien haaveilun jälkeen rakennusinsinöörin opintoihin. Meneehän se vaikka tämmöisen harjoitustyön kanssa puuhastellessa. Mikäs sen parempaa kun rakennusinsinöörirouva saa ohjeistaa toista puoliskoa että mitenkä se pitikään homman mennä :)